Kylläpä aika rientää. On suorastaan huono omatunto  kun huomasin tilastoista, että jotkut ovat uskollisesti käyneet kurkistamassa mahdollisia uusia päivityksiä. Tämän reilun kahden viikon aikana  on vietetty reilun viikon loma mökillä. Vieraita siellä kävi jonkin verran, joten aika on tosiaan mennyt kuin siivillä .

Iitu on jo pyöristynyt jonkin verran, kuten asiaan kuuluukin. Kuvastakin näkyy, ettei aina innostu venyttämään itseään kovin ryhdikkääksi. Helteet tuossa tilassa ovat varmasti tehneet tehtävänsä, kun pikkumamma oli hyyyyvin rauhallinen. Nyt kun ilma viileni parinkympin tietämille, Iitu jaksaa taas hetkittäin olla melkein entinen itsensä. Hämmästelin, kun innostui imurin suulakettakin siivotessani jahtaamaan. Siitä tavasta sentään olemme kouluttaneet hänet pois jo pentuna... Saa nähdä sujuuko verkkainen pieni iltalenkkimme tänään yhtään paremmin kuin viime aikoina, jospa sitä innostusta riittäisi illallakin.

Ari rakensi eilen ja viimeisteli tänään pentulaatikon. Ei sitä ehtinyt yhtenä päivänä tehdä, kun iltavuorot töissä sotkevat vapaa-ajan tekemisiä. Minä puolestani kävin shoppaisemassa tarvikkeita synnytystä silmälläpitäen sekä hankin rautakaupasta muovimattoa, joka suojaa sitten lattiaa takkahuoneessa "kosteusvaurioilta" yms. aikanaan. Äsken siivotessani virittelin kaiken jo hankitun valmiiksi paikoilleen. Täkki on laitettu pentulootan pohjalle. Pääsee mamma sitten halutessaan tutustumaan uuteen yksiöönsä. Ystäviltä on saatu jo aikamoinen pino kompostikehikoita. Niistä riittää sisälle sekä ulos aitausta. Heillä kun pennut ovat jo kasvaneet isoiksi ja menestyksekkäästi tapakoulutettu, kiitos Ystävät!

Vielä pari viikkoa olisi aikaa siihen, kun pääsemme näkemään, mitä Iitu ja Bosse ovat saaneet aikaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Agility on onnekseni ollut helteidenkin vuoksi mahdoton ajatus. Kahden tyttösheltin kanssa kun harrastaa, voi joka tapauksessa käydä niin, ettei ole yhtään koiraa, jonka kanssa treenata. Kun Iitu odottaa pikkushelttejä ja Ella aloitti ensimmäisen juoksunsa, näin pääsi käymään. Sen verran olen harrastuksen puitteissa saanut aikaa viettää, että eilisilta meni halliremontissa sorkkarautaa ja vasaraa heilutellessa. On kannustavaa käydä huhkimassa kun luvassa on talvikaudelle pölisevän hiekkapohjan sijaan kumirouhetekonurmi.

Mielenkiinnolla tulevaa odotellen

Virpi