Aika kuluu niin nopeasti, ettei perässä meinaa pysyä. Kuluneen kuukauden aikana on käyty ahkerasti niin agi-, toko- kuin näyttelytreeneissä. Välillä käytiin Anjalankoskella opettelemassa koirahierontaakin. Nyt on tytöt saaneet jo useamman kerran hierontaa. Näyttää siltä, että rauhoittuvat paljon paremmin kepon hierottavaksi, mut mikäpä ihme se on. Olen huomannut ihan omakohtaisesti, että kepo on hyvä hieroja . Tänään tuli postissa vielä aiheeseen liittyvä kirja, jota kurssinpitäjä suositteli. Pitää keksiä jostain aikaa että siihenkin ehtisi paneutua.

 

Anjalankoskelta paluumatkalla saimme parin päivän vierailulle tyttäremme kaverinsa kanssa sekä aivan ihanan shelttivauvan, Taican. Shelttihulluus on siis perytyvää .

Taica sai leikkiä Iitun ja Ellan kanssa minkä jaksoi, hauskaa oli. Pikkuneiti oli tosi reipas luonteeltaan ja kunhan kasvaa "isoksi" tytöksi, saamme varmaan kuulla Taican oppimisesta agilityn parissa. Niitä kuulumisia pääsemme varmaan seurailemaan noin vuoden kuluttua.

Ella koki hämmentyneitä hetkiä kun Taica otti välillä neidin emokseen. Ella osoitti kyllä hoivaavan emon piirteitään putsaamalla pikkuneitiä, mutta kun Taica nappasi nisästä kiinni naskalihampaillaan, katsoi merleneiti parhaaksi paeta yläkertaan .

 

Säiden haltija oli suosiollinen vielä lokakuun lopullakin. Oli todella nautinto lenkkeillä välillä kauniissa syyssäässä

 

Eilen olikin sitten Imatran kennelkerhon isännöimä agikilpailu, jossa talkoilimme 12 tuntia. Pitkä, mutta mukava päivä. Siinä välissä ehdin käydä kisaamassa Iitun kanssa kaksi rataa. Menestys ei päätä päässyt sekoittamaan . Ensin hyppyradalla tuloksena hyl... ja minä kun olin ajatellut, että se on Iitun vahvempi rata. Siinä nyt oli putkiansa, ja sinnehän Iitu sitten meni vaikka kepeille olis pitänyt mennä. Siihen putkeen katkesi monen koirakon tie, vaikka ei se yhtään lohduta.

Agilityradalla tuli esille ongelma, jonka olin jo ajatellut jääneen historiaan. Näin jo lähdössä Iitun katseesta, että nyt on "lukittu" tuomari tarkastettavasti. Kaksi viitosta tuli sitten esteiden ohituksista mutta hyvää oli kuitenkin se, että Iitu palasi ja korjasi tilanteet. Alun empimisestä huolimatta ihanneaika alitettiin. Vajaalla kahdella sekunnilla, mutta kuitenkin. Vaikkei tästä viidennestäkään kisasta nollaa saatu, saatiin kuitenkin pitkästä aikaa tulos. Parempi sekin kuin kaksi hyllyä .

 

Nyt kauhistuttaa Ellan karvanlähtö Parin viikon päästä pitäisi olla näyttelyssä, mutta... No, aika näyttää.

Hyvää syksyä kaikille blogin lukijoille, nyt onkin jo kiire agitreeniin.

 

Virpi