Viikonloppuna kävimme Haminassa näyttelyssä. Iitu esiintyi hienosti, tällä kertaa tuloksena eri avk4. Ellan kohdalla kävi aika heikosti, ihan oma moka. En ole varmaan ainakaan kymmeneen vuoteen esittänyt koiraa kehässä. Jenni on handlannut koiramme viime aikoina hienosti.

Nyt kuitenkin ajattelin alkaa opettelemaan, kun olen niin kovasti treenannut Ellan hännän alhaalla pysymistä. Tiesin kyllä, ettei vielä kestä nopeampaa tahtia ja menin sit keskittymään niin paljon siihen häntään, että pikkuneiti peitsasi, joten tuomari pyysi vauhtia... häntä nousi. Ei siis tullut kp:tä eikä kunniaa... oppia ikä kaikki, treenataan lisää, mut nouskoon mieluummin häntä kuin että peitsaa.

Näyttelystä kotiuduttuamme Jenni innostui tekemään keppiviritelmän pihallemme. Siitä alkoi Ellan pujotteluharjoitukset - ja uskomatonta - tuo agilityverellä tankattu koira oppii tosi nopeasti! Olen ollut niin innoissani neidin edistymisestä. Toisen harjoittelupäivän illalla tulos oli tällainen: http://www.youtube.com/watch?v=4GCuWX6YCgs 

Tänään Iitu kävi taas progetesteissä, huomenna kuulemme tuloksia. Tässä välillä on tarkkailtu urosten reaktioita sekä Iitun suhtautumista uroksiin. Iitu suhtautui jo eilen suopeammin ystävän mustaan villakoiraan, Mikiin ja tänään vielä myötämielisemmin komeaan sheltti-Leeviin. Luulen, ettei lähtö sulhon luokse ole vielä huomenna.

Illalla Ella pääsi ensimmäistä kertaa ihan oikeesti kentälle treenaamaan ja ai että tämä mamma oli onnellinen - Ella alkoi löytää rytmin kepeille (kolmas harjoittelupäivä!). Keinukin sujuu hienoin kontaktein ihan ilman pelkoa kolahtamisesta. Mietin vain, että Ellassa olisi ainesta vaikka mihin, toivottavasti en omalla kömpelyydelläni pilaa kaikkea! Neiti on nyt muutamaa pävää vaille 8 kk.