Jos antaa pikkusormen - se vie koko käden! - Agility nimittäin. Vuosia radan reunalta harjoituksia ja kisoja seurattuani, sain viimevuoden lopulla tilaisuuden alkaa itsekin harjoitella kun Virpi alkoi keskittyä enemmän Ellan treenaamiseen ja luovutti Iitun minulle opaskoiraksi agilityn maailmaan.

 Iitu on ollutkin ihanteellinen opaskoira aloittelijalle, sillä hän osaa paikata pienemmät tekemäni virheet - isommille hänkään ei voi mitään.

 Talven mittan käytiin sitten Iitun kanssa hallilla harjoituksissa silloin kun työvuoroni antoivat siihen mahdollisuuden, ja yhteistyö alkoi kehittyä pikkuhiljaa.

 Pitkän empimisen jälkeen uskaltauduin hankkimaan lisenssin ja ilmoittautumaan Ruokolahden kisoihin - vähän hullu kun olen, en käynyt ensin edes möllikisoissa, vaan menin suoraan virallisiin kisoihin. Eilinen kisapäivä valkeni kauniissa aurinkoisessa säässä ja läksimme ajelemaan kisapaikalle kahdeksan aikoihin. Olin ilmoittautunut yltiöpäisesti kaikille kolmelle radalle, joten edessä oli tuntien pituinen koitos.

 Tuomarina toimi Sami Topra ja radat olivat oikein mukavasti laadittu. Ensimmäisellä radalla minulla ei meinannut joka paikassa sattua "askelmerkit" kohdalleen, mutta tulos siitä kuitenkin saatiin - 15 virhepistettä ja aika -5,11. Virheet tulivat lentokeinusta, puomin jättökontaktista ja keppien alun ohituksesta. Mutta tulos yhtä kaikki ja yhdeksäs sija - olin tyytyväinen siihen, ettei kisailumme alkanut hylkäyksellä. Toinen rata sujui ensimmäistä paremmin - luulin jopa maaliin tullessamme, että suoritimme nollaradan, mutta kyllä siellä yksi virhe tuli tehtyä. Virhe tuli jälleen puomin jättökontaktista. Tulos 5 virhepistettä ja aika -5,15 ja neljäs sija. Olin vielä tyytyväisempi. Kolmannella radalla tuli sitten paluu maan pinnalle - Iitu oli saanut tarpeekseen touhusta sille päivälle - kun irrotin lähtöpaikalla taluttimen, hän ampaisi yllättäen välittömästi ulos radalta ja tuloksena oli tietenkin hylky. No, Iitu oli jokatapauksessa tehnyt jo hyvän päivätyön ja liika on aina liikaa - ei oo pakko jos ei taho. Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen ensimmäiseen kisaamme ja jatkoa varmaan seuraa kunhan harjoittelemme lisää yhdessä.

 Tulevien harjoituksiemme pääpaino tulee olemaan kontakteissa ja tuomarin siedätyksessä, sillä Iitu selvästi kavahti vähän tuomarin liikkumista kontaktien läheisyydessä - tämä ongelma hänellä on ollut aiemminkin Virpin kanssa kisatessaan. Toinen tärkeä asia on lähtöpaikalla pysyminen - pientä hiipimistä oli kahdella ensimmäisellä radalla ja sitten se isompi viimeisellä.

   -Kepo-