Sunnuntaina oli vuorossa kotikisat Imatralla. Valitettavasti Iitun osallistuminen piti perua, sillä kisojen alla iski virtsatietulehdus ja antibioottikuuri oli menossa. Pääasia, että paranee. Huonoa tuuria, sillä pari viikkoa sitten naapurikaupungin agikisat jäivät väliin sekä Iitun, että Ellan juoksujen takia.

Ellan kanssa olikin sit ihan mukavaa. Ensimmäiseltä agiradalta tuloksena voitto medikakkosten ainoalla 0-tuloksella, ihanneaikakin alittui 10,38 sekunnilla. Tyyliä tekemisessämme ei ollut tippaakaan. Hurjaa taistelua, mutta tuloshan ratkaisee. Tulos toi siis Ellalle toisen LUVAn 2-luokassa.

Toiselle agiradalle lähtiessä en saanut Ellaa yhtään rauhoittumaan. Lähdössä neiti vain kiihtyneenä tuijotti radalle, vapisi suorastaan innosta. Näin, ettei ole mitään mahdollisuuksia jättää lähtöön. Olis tietysti voinut ottaa harjoituksena ja viedä vaan koiran pois, mutta kai se oma halukin mennä oli niin kova, että suunilleen lentävällä lähdöllä mentiin. Kolmantena esteenä oli A. Olin niin pahasti jäljessä, että Ella hyppäsi sivuun alastulosta, siitä siis 5. Tilanteesta hämmentyneenä Ella teki kiellon putkella, taas 5. Sen jälkeen olikin vauhtia ja hauskaa menoa, kunnes juuri ennen maalia vielä lentokeinu, 5. Yhteistulos siis 15, ihanneaika alitettiin kiellosta ja sähläämisestä huolimatta 6,72 s.
Vaikeaa tuntui olevan muillakin, koska tuon sähläämisen lopputulos oli kuitenkin sijoitus 3.


Kuvista huomaa, että Ella on ikiliikkuja, poseeraaminen kameralle on aina yhtä vaikeaa...

Illalla katsoimme kisavideoita. Moona, 7 kk, on lievästi sanoen innokas oppimaan agilityn ihanuuksia:


Moona halusi mukaan radalle! Tässä ei ole pientäkään häivähdystä siitä tyylikkäästä käytöksestä, josta tuomari viikko sitten kirjoitti näyttelyarvosteluun.

Virpi