Iitun astutuksesta on kulunut nyt kolme ja puoli viikkoa. Neito on parin viikon ajan ollut enemmän ja enemmän hellyydenkipeä. Aamuyöstä neiti tulee tiukasti viereeni nukkumaan (joo... meillä koirat saavat nukkua sängyssä...) ja kääntäessäni kylkeä, Iitu vaihtaa myös puolta. Muutama silitys tuntuu tässä vaiheessa olevan tarpeen, niin voi jatkaa uniaan.

Toisaalta Ellan "vieroitus" on alkanut tehokkaasti (Iituhan on kohdellut Ellaa kuin omaa pentuaan). Pikkuneiti saa välillä huomata ettei turhan lähelle pidä mennä. On uskomatonta seurata vierestä, miten pelkkä katse saa Ellan kiertelemään ja kyyristelemään. Toisaalta Ella ei ihan täysin anna periksi vaan yrittää kääntää asian leikiksi.

Tänä aamuna tuli sitten se meille niin vieras tilanne: Iitu näykki laiskasti ruokaansa ja JÄTTI OSAN SYÖMÄTTÄ...   Kyllähän tämä oli odotettavissa, mutta Iitun ruokahalun tuntien se tuntuu niin uskomattomalta! Neiti on niiiiin raskaana (tai valeraskaana).  Toimelias Iitumme on vaihtanut aksailun äksyilyyn ja on ihan älyttömän laiska. Eihän nyt odottavan äidin sovi mennä touhottaa miten tahansa... Masu on ihan pikkuisen jo mielestäni muuttunut ja nisät ovat lupaavasti punaiset.

Toiveikkain ja luottavaisin mielin seuraamme meidän pikkumamman kehitystä.

Virpi