Lauantaiaamuna oli aikainen herätys kun läksin 5.30 ajelemaan Ellan kanssa shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttelyyn Lohjalle. Matkan varrelta kävin hakemassa mukaan Jennin. Odotukset näyttelytuloksen suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla. Ajatuksena oli, että hyvin menee jos eh olisi tuloksena, sillä neiti on pudottanut kovasti turkkiaan. Ella osoittautuikin erittäin hyväksi koiraksi, joten tavoite saavutettiin. Ainoa asia, joka arvostelussa ihmetytti, oli arvostelun alussa. Tuomarin mielestä 36,5 cm korkea Ella oli "keskimääräistä suurempi" (rotumääritelmässähän ihannekorkeudeksi on määritelty 36 cm +/- 2,5 cm.

Jemina Immosen ottamasta kuvasta näkee, että seisomiseen pitää jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ei oikein näytä hyvältä kun neitokainen seisoo noin kasassa. Oppimista siis riittää.

Lohjalta ajelimme vielä Turun lähettyville katsomaan ihania pikkushelttejä, joista soopelineito on tulossa Jennille reilun parin viikon kuluttua.

Kotimatka sujui ihan mukavasti. Onneakin oli matkassa, sillä pääsimme turvallisesti puolilta öin kotiin. Sunnuntaina totesimmekin sitten renkaan tyhjentyneen. Onneksi ei jouduttu yön pimeydessä renkaan vaihtoon...

900 km ja 18,5 tuntia reissussa. Olihan se aika rankkaa mutta erkkarin tunnelma on niin ihana, että sinnehän pitää mennä vaikka "karvattomien" koirien kanssa. Missäpä muualla olisi parisataa shelttiä sekä shelttien omistajia ja kasvattajia koolla niin paljon .

Virpi