Kaksi kisaviikonloppua takana. Molemmat sellaisia, mitkä olisin mielelläni jättänyt kokematta, mutta onhan se kai niin, että pohjalla pitää käydä, että voi joskus taas nauttia onnistumisista... toivottavasti.

Haminassa ohjasin Iitun sekä Ellan. Ensin hyppyradalla Iitu karkasi totaalisesti lapasesta. Oli niin intoa täynnä, että päätti tehdä ihan omat kuviot - huh!  Ella teki hypärillä 2 kieltoa, meni vauhdikkaaseen tapaansa kielloista huolimatta luokan nopeimman ajan, mutta eipä siitä ollut iloa kun 10 oli tuloksena, sijoitus 4.
Ensimmäisellä agiradalla Iitu teki ihan mukavan radan. Harmittavasti puomin jättökontaktilta 5 ja sijoitus 5.  Tuolla radalla Ella vuorostaan pisti menon ihan hurlumheiksi, tuloksena hyl. 
Toinen agirata, Iitu meni väärään päähän putkeen, hyl. Ella malttoi jo tehdä mukavammin rataa. Edellisen radan lentokeinusta johtuen vaadin kai liian vahvasti 3. viimeisenä esteenä olleelta keinulta kunnon suorittamista. Neiti palasi pois keinulta, suoritti sen sitten kauniisti, mutta vitonenhan siitä oli tuloksena, sijoitus 3.
Positiivisuuspläjäys tuli palkintojenjaossa. Tuomari (Tuija Kokkonen) kysyi onnitellessaan "Mikä teillä mättää?". En osannu kauheesti hyviä syitä eritellä. Kaikesta huolimatta tuomari kehui moneen kertaan, että Ella on ihan mielettömän hieno koira, kunhan vaan saadaan palikat kohdilleen. Se lämmittää aina mieltä! 

Tuo Hamina oli lopulta vain alkua kaikille ongelmille. Lauantaina kävimme Lappeenrannassa kisaamassa hypärin ja agiradan. Kepon oltua kuumeessa, ohjasin jälleen molemmat koirat. Hypärillä Iitu ei ollut vireessä. Alku meni aikalailla hölkkäillen ja Lau:n uusi sysimusta putki koitui kohtaloksi. Siitä kielto ja vitonen. Loppua kohti Iitukin alkoi saada vauhtia ja tuloksena oli 5. sija. Ella otti sit hylkäyksen heti ensimmäisellä esteellä. Edellisenä keskiviikkona treeneissä alkoi uusi ongelma, joka tuossa toistui. Ella alittaa ensimmäisen hypyn... missään muissa hypyissä ei ole epäröintiä, mutta tuo ensimmäinen. Olisi tuolta radalta hyl tullut joka tapauksessa, kun karkasi yhdelle ylimääräiselle hypylle myöhemmin.
Agirata. Iitulle 10 ja 10. sija. Pöytäharjoittelun laiminlyönti näkyi. Iitu hyppäsi heti pöydältä alas ja piti palauttaa takaisin, lisäksi TAAS puomin jättökontakti jäi reilusti tekemättä.
Ellan agiradasta muodostui sitten ihan uudenlainen kyseenalainen ennätys - virhepisteitä 34,48! Tiivistettynä: kontaktit kateissa, irtoamisesta ei tietoakaan ja pöydältä alastulo... että minuu suorastaan hävetti. Jälkeenpäin aattelin, että olis pitäny ottaa jokin väärä este vaikka lopyksi, hyl olis ollu kauniimpi tilastoissa kuin tuo tulos. No, tulos tulee aina muistuttamaan, miten pohjalla voi yhtäkkiä olla 

Oon pohtinu melkein pääni puhki, mistä varsinkin 1. hypyn alitus johtuu. Paineistuuko Ella nyt liikaa kun vaadin tiukasti lähdössä pysymistä? Onko minuun kiintynyt ja äärettömän miellyttämishaluinen Ella ottanut raskaasti sen, kun Iitu onkin yhtäkkiä taas miun ohjauksessa treeneissä ja kisoissa mukana ja kisoissa mininä pääsee aina ensin?

Eilen kävin treeneissä. Ensimmäisen hypyn ongelmaa työstettiin Iitun kasvattajan, Katjan antamilla ohjeilla. Vieläkin on reilusti epävarmuutta. Ella suorastaan kammosi hetkittäin sitä hyppyä... Kontakteja vahvistin, nehän on treeneissä kyllä yleensäkin menneet suht ok. 
Rakensimme tuon katastrofaalisen agiradan. Olispa Ella menny sen kisoissakin yhtä hyvin... tosi hienot irtoamiset ja kontaktit... Keskiviikon treenien teema taitaa jälleen olla ensimmäisen hypyn ylitys...

Onneks elämä koirien kans ei oo ihan pelkkää agilitya, vaikka miun päivityksistä voi ehkä sellasen mielikuvan saada. Kotona ja mökillä on tosi mukavaa nauttia kaikkien kolmen seurasta. Moona kasvaa ja kehittyy, ihana luonne edelleenkin. Olipa pikkuneiti mukana tuolla Lappeenrannassakin näyttämässä omaa, avointa luonnettaan 

Virpi

ps. yritän syksyn mittaan ehtiä tekemään jotain täällä blogissa. Aika ankeelta näyttää ilman kuvia, jotka katosivat Vuodatuksen palvelinrikon myötä...